Uudenmaan tie- ja vesirakennuspiiri perustettiin vuonna 1920, jolloin Tie- ja vesirakennusten Ylihallituksen tekem� esitys uudesta piirijaosta astui voimaan v�liaikaisena.

Suomi oli t�t� ennen jaettu kuuteen piirin vuoden 1860 annetulla keisarisella asetuksella. Silloin Uudenmaan piiri kuului p��osiltaan P�ij�nteen piiriin lukuun ottamatta er�it� alueita l�ntisell� Uudellamaalla. Tampereen ja P�ij�nteen piirin raja kulki nimitt�in Hankoniemelt� koilliseen aina Hyvink��lle saakka ja k��ntyi sen j�lkeen pohjoiseen.

Vuoden 1918 tielaki muutti piirien t�iden painopisteen vesiv�ylien parantamisesta tienrakentamiseen. T�ll�in tuli tarpeelliseksi my�s piirijaon tarkistaminen.

Maaliskuussa vuonna 1920 Kulkulaitosten ja Yleisten t�iden Ministeri� m��r�si Tie- ja vesirakennusten Ylihallituksen tekem��n ehdotuksen v�liaikaisen tieosaston perustamisesta Ylihallituksen yhteyteen. Samaan aikaan Ylihallitus l�hetti ministeri��n ehdotuksen piirijaosta. T�h�n ehdotukseen sis�ltyi my�s Uudenmaan piiri.

Uudet piirikonttorit perustettiin nopeasti sill� Kulkulaitosten ja Yleisten t�iden Ministeri� vahvisti 27.5.1920 p�iv�tyll� kirjeell��n Ylihallituksen tekem�n esityksen. Uusi piirijako astui voimaan v�liaikaisena vuoden 1920 puoliv�liss�.

Kirjeen p�iv�m��r�, 27.5.1920, on siis sovittu Uudenmaan tie- ja vesirakennuspiirin perustamisajankohdaksi.

Uudenmaan tie- ja vesirakennuspiiri pysyi v�liaikaisena l�hes viisi vuotta. Piirijako j�rjestettiin uudelleen vuonna 1925 helmikuun 26. p�iv�n� annetulla asetuksella, jolloin Uudenmaan piirikin vakinaistettiin.

Piiri-insin��ri Karl Appelgrenin luotsaaman tie- ja vesirakennuspiirin hoitoon m��r�ttiin aluksi maantiet Pit�j�nm�elt� Vantaalle, Vanhasta kaupungista Malmin kautta Helsingin pit�j�n kirkolle, Tuusulan kirkonkyl�st� Keravan asemalle ja Hyryl�n kasarmille sek� J�rvenp��n asemalta Kellokosken tehtaalle Tuusulaan.

Tiemestaripiirit

Ensimm�isen tiemestarin virkaa hoiti J. L�fgren. H�n sai ensimm�iset tiekarhut k�ytt��ns� vuonna 1926. Autoliikenteen vaatimuksia vastaavat talviauraukset otettiin k�ytt��n Uudellamaalla vuonna 1929. Aluksi pidettiin auki teit� Malmilta M�nts�l��n ja Helsingist� Viipurin l��nin rajalle.

Uudenmaan piiri jaettiin vuonna 1927 nelj��n tiemestaripiiriin. Tiemestareiden asuinpaikoiksi m��riteltiin Tammisaari, Nurmij�rvi, Porvoo ja Orimattila. Tiemestaripiirej� perustettiin sittemmin lis�� ja 1940-luvun alussa niit� oli jo seitsem�n. Edellisten lis�ksi perustettiin Vihdin, Tuusulan, Loviisan ja Kausalan tiemestaripiirit. Vuonna 1948 perustettiin viel� M�nts�l�n tiemestaripiiri, 1950 Hyvink��n, 1955 Nummen, 1957 Kirkkonummen, Mustion, Myrskyl�n ja Sipoon tiemestaripiirit. Vuonna 1961 perustetun Helsingin tiemestaripiirin nimi muuttui sittemmin Vantaan tiemestaripiiriksi.

Hallinnollisten kustannusten pienent�miseksi tiemestaripiirej� ryhdyttiin v�hent�m��n 1980-luvun loppupuolelta l�htien. Niinp� vuonna 1994 Uudellamaalla oli j�ljell� en�� seitsem�n suurennettua tiemestaripiiri�: Vantaa, Espoo, Tammisaari, Nummi, Hyvink��, M�nts�l� ja Porvoo.

Vuoden 2001 alusta lukien Tielaitos jakaantui Tiehallintoon ja Tieliikelaitokseen. Muutoksen j�lkeen Tiehallinnon Uudenmaan tiepiirin organisaatiossa ei en�� ole tiemestaripiirej�.

Vesiv�ylien merkitys muuttui

Toiminnan alkuaikoina koko maassa oli vain reilut tuhat autoa. Vesireitit olivat maanteit� t�rke�mpi� kuljetusreittej�. T�m� n�kyi my�s piirin alkuajan toiminnassa. Satamia rakennettiin Uudenmaan rannikolle. Hangon sataman laajennus rakennettiin vuosina 1924 - 29. Deger�n kanava silloisessa Helsingin maalaiskunnassa sek� Jomalvikin kanava Tammisaaren l�hell� valmistuivat 1930-luvulla. Helsingin ja Hangon v�list� saaristov�yl�� syvennettiin 1940-luvulla.

Vesirakennust�iden merkitys kuitenkin v�heni autojen m��r�n kasvaessa ja kuljetusten siirrytty� yh� enemm�n maanteille. Vesiasiat siirtyiv�t 1.3.1991 Merenkulkulaitokseen. T�ll�in tiepiirin nimeksi tuli Uudenmaan tiepiiri.

Autojen m��r� koko Suomessa

Autojen m��r� ylitti kahden miljoonan rajan 1980-luvun lopussa. Vuoden 1940 notkahdus selittyy Talvisotaan lunastettujen autojen romuttumisella.

Lentokenttien rakentaja

Sota-aikana teiden rakentaminen laantui l�hes t�ysin. Suomeen rakennettiin teiden sijaan toistakymment� lentokentt�� armeijan tarpeisiin. Silloin syntyiv�t Nummelan ja Hyvink��n kent�t. Malmin kentt� oli otettu k�ytt��n virallisesti jo aiemmin eli vuonna 1938. Sen rakennust�it� johti suoper�iseen Tattarisuon maastoon insin��ri Toimi Martin Uudenmaan piirist�. Lentokent�n sijoittamista tutkinut komitea esitti vuonna 1933 rakentamista Tattarisuolle, koska sinne ei sen ajan n�kemysten mukaan olisi voitu saada syntym��n mit��n parempaa esikaupunkiasutusta.

Suomen ensimm�inen moottoritie

Lentokenttien rakentaminen pohjat�ineen ja p��llyst�misineen oli tiemiehille hyv�� harjoitusta moottoriteiden rakentamiseen. Suomen ensimm�isen moottoritien, Tarvontien, rakentaminen alkoi vuonna 1956. Ty�maa toteutettiin ns. ty�tt�myysty�maana, jonne ty�voimaviranomaiset l�hettiv�t ty�tt�mi� ihmisi� eri puolelta Suomea. Parhaimmillaan Tarvontiell� ty�skenteli 1100 ihmist�. Kaksi kolmasosaa heist� tuli ty�voimaviranomaisten l�hett�min� ja yksi kolmasosa oli vapailta markkinoilta tulleita kirvesmiehi�, automiehi� ja muita ammattilaisia. Maassa oli tuolloin korkeat ty�tt�myysluvut.

Suomen ensimm�isen moottoritien avajaisia vietettiin joulukuussa 1962. Kansan suussa 13 kilometrin mittaista Tarvon ja Gumb�len v�list� tiet� kutsuttiin ajan hengen mukaisesti viel� autotieksi. Ennen virallisia avajaisia tie otettiin koek�ytt��n jo rakennusvaiheessaan hein�kuussa 1961.

Toiminta-alue muuttui

Tiepiirin toiminta-alue muuttui vuoden 1998 alusta lukien vastaamaan It�-Uudenmaan ja Uudenmaan liittojen toimialueita. Muutoksessa Orimattilan kaupunki ja Artj�rven kunta siirtyiv�t H�meen tiepiirin alueeseen. Muutoksen j�lkeen Uudenmaan tiepiirin alueella on 34 kuntaa, joista 14 on kaupunkeja.

Uudenmaan tiepiirin piiri-insin��rit ja tiejohtajat  

Tiemuseokohteet Uudenmaan tiepiiriss�

Tiehallinnolla on 58 tiemuseokohdetta ymp�ri maata. N�ist� viisi sijaitsee Uudenmaan tiepiirin alueella; Fagervikin tie Inkoossa, Tuusulan rantatie, Espoon kartanon silta, V�rn�sin silta Kirkkonummella ja Myllysilta Nurmij�rvell�.

S�ilytt�misen arvoiset paikat

Yleens� museotie on keskiaikaisen tai my�hemm�n tieverkon osa. Se voi olla my�s paikallisesti arvokas vanha reitti. Museosiltaa valittaessa selvitet��n siltapaikan ja siltarakenteen historia. Maallemme tyypilliset sillat ovat etusijalla, mutta my�s erikoisuuksia s�ilytet��n. Kuka tahansa voi ehdottaa tiet� tai siltaa tiemuseokohteeksi tekem�ll� aloitteen tiepiirille. Oleellisista on, ett� kaikki osapuolet ovat yht� mielt� kohteen arvosta ja sen s�ilytt�misest�.