Ympäristövaikutusten arviointi etenee periaatteessa samalla tavalla kaikkien hankkeiden tarveselvitys-, yleissuunnitelma- ja tiesuunnitelmavaiheissa. Arvioinnin osatehtävien painotus kuitenkin muuttuu. Suurissa tai vaikutuksiltaan merkittävissä hankkeissa osatehtävät erottuvat selkeämmin. Pienissä ja vaikutuksiltaan vähäisissä hankkeissa osatehtäviä voidaan yhdistää.

Tehtävänantovaiheessa määritellään karkeasti ympäristövaikutusten arvioinnin laajuus. Myös vuoropuhelun tavoitteet sekä tavat määritellään alustavasti. Tässä vaiheessa on oltava selvillä tarvitaanko YVA.

Työn alussa laaditaan toimintasuunnitelma, jossa ohjelmoidaan ympäristövaikutusten arviointityö osaksi hankkeen suunnittelua. Jotta ympäristövaikutusten selvittäminen palvelisi suunnittelua mahdollisimman tehokkaasti, määritellään suunnittelun aikaiset tärkeät ratkaisut ja vastaavasti se ympäristötieto, joka silloin on oltava saatavilla tätä päätöstä varten. Tällaisia vaiheita ovat esimerkiksi tavoitteiden ja vaihtoehtojen muodostaminen sekä vaihtoehtojen vertailu. Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarvittava erikoisasiantuntemus määritellään tässä vaiheessa.

Tarjouspyyntöön liitetään tiedot ympäristövaikutusten arvioinnin laajuudesta, jotta tarjouksen tekijä voi ottaa huomioon arvioinnin vaatiman ajan ja resurssit. Tarjouspyynnössä esitetään yleispiirteisesti ympäristövaikutusten arviointityön laajuus ja painopisteet, tarvittava ympäristöasiantuntemus, vuorovaikutuksen tavoitteet ja vuorovaikutustavat.

Ympäristöasiantuntemukselle annetaan painoarvoa tehtävän suorittajan valinnassa. Varsinkin YVA-hankkeiden, muiden vaikutuksiltaan merkittävien ja ympäristöasioiltaan ristiriitaisten hankkeiden tarjousten arvioinnissa käytetään ympäristöasiantuntemusta.

Tiehankkeen suunnittelu ja ympäristövaikutusten arviointi ovat jatkuvassa kytkennässä toisiinsa. Arvioinnin perusteella vaihtoehtoja voidaan muuttaa, karsia tai muodostaa lisää. Haittojen ehkäistään ja lievennetään koko suunnittelun ajan.

5.2.1 Suunnittelutyön rajaaminen

Nykytilan kuvaus

• kuvataan alueen asutus ja arvokkaat kohteet
• kuvataan alueen sosiaalinen ja toiminnallinen luonne
• tiedot kerätään julkaisuista, viranomaisilta ja paikallisilta tahoilta

Vaikutusten arvioinnissa kuvataan ensimmäiseksi suunnittelualueen nykytila. Se sisältää tiedot asutuksesta ja aluen arvokkaista kohteista sekä kuvauksen alueen sosiaalisesta ja toiminnallisesta luonteesta. Tietoja kerätään niin laajalta alueelta, että ne kattavat varmasti hankkeen vaikutusalueen. Tielaitoksessa on käytössä koko Suomea kattavina paikkatietoina aineistoja rakennuskannasta ja väestöstä, arvokkaista luonto- ja maisema-alueista sekä pohjavesialueista /12/.

Edellisten suunnitteluvaiheiden aineistoa käytetään pohjatietona. Tiedot tarkistetaan. Osa lähtötiedoista on saatavissa julkaisuina, osa on kerättävä maakunnallisesta liitosta, kunnasta, maakuntamuseosta, museovirastosta, alueellisesta ympäristökeskuksesta ja mahdollisesti muilta asiantuntijoilta. Tiepiirien omiin ja alueellisten ympäristökeskusten laatimiin ympäristön tilaselvityksiin on koottu merkittävä osa lähtöaineistosta. Suunnittelun aloituskokouksessa voi viranomaistahoja pyytää toimittamaan hallussaan olevat lähtötiedot.

Asutuksesta ja arvokkaista kohteista kootaan seuraavat tiedot:

• kylät ja asutus. Tiedot kootaan paikkatiedoista ja karttatulkinnalla ja päivitetään, mikäli maankäytössä on tapahtunut muutoksia. Väestötiedot, tilastokeskuksen ruutuaineisto ja taajamien rajat ovat käytössä Tielaitoksessa.
• valtakunnallisesti arvokkaat luonnonsuojelu- ja maisema-alueet sekä niitä koskevat ohjelmat
• seudullisesti arvokkaat alueet ja kohteet on mainittu seutukaavassa ja maakunnallisten liittojen tekemissä selvityksissä. Materiaalin saa maakunnallisesta liitosta ja uusimmista alueista myös alueellisesta ympäristökeskuksesta.
• paikallisesti arvokkaat alueet ja kohteet ovat kunnan selvityksissä ja kaavoissa, jotka saa kunnan ympäristö- ja kaavoitustoimesta vastaavilta.
• merkittävät muinaismuistot ja kulttuurihistorialliset kohteet. Tiedot saa maakuntamuseosta ja museovirastosta.
• tärkeät pohjavesialueet. Pohjavesialuekortit karttoineen saa alueellisesta ympäristökeskuksesta. Alueiden rajat, tunnukset, luokat ja nimet ovat käytössä Tierlaitoksessa.
• suuret yhtenäiset metsäalueet rajataan peruskartan avulla.
• tärkeät vesistöt ja vesistöyhteydet. Tiedot kootaan alueellisesta ympäristökeskuksesta ja peruskarttatulkinnalla.

Inventointitietoja tarkistettaessa on syytä ottaa huomioon, että luonnonsuojelulakia, vesilakia ja metsälakia muutettiin 1996. Luonnonsuojelulain muutoksessa lisättiin mm. suojellut luontotyypit, maiseman suojelu ja rantojen suojelu, vesilaissa laajennettiin pienvesistöjen suojelua ja metsälakiin otettiin monimuotoisuuden säilyttämistä koskevat säännökset (vrt. liite 1).

Nykytilan kuvauksen toinen vaihe on hahmottaa alueen sosiaalinen ja toiminnallinen luonne. Alueella on erilaisten toimintojen verkko, johon kuuluvat elinkeinoelämän, työpaikkojen, vapaa-ajanvieton ja ihmissuhteiden verkostot. Suunnittelun aluksi asiat selvitetään yleispiirteisesti. Tietoja voidaan täydentää myöhemmin.

Alueella toimivien yhdistysten paikallistuntemusta on syytä hyödyntää. Tällaisia yhdistyksiä ovat mm. luonto-, lintu-, ympäristö-, metsästys- ja riistanhoito-, kulttuuri-, asukas- ja kotiseutuyhdistykset sekä partiolaiset ja 4H-kerho. Seudulla tai paikkakunnalla arvostettavat asiat saadaan suunnitteluun vain paikkakuntalaisten kanssa keskustelemalla. Alueen asutuksen ja yhteisöjen kartoitus luo pohjan myös vuoropuhelun järjestämiselle.

Nykytilatietoja voidaan joutua täydentämään maastoinventoinneilla. Inventoinneista päätetään vaikutusten rajauksen yhteydessä, jolloin määritellään jatkossa selvitettävät asiat.

Alueen luonteen hahmottaminen

• millainen on suunnittelualueen maasto, luonto ja asutus?
• millainen on alueen historia?
• kuka alueella asuu?
• mitkä ovat alueen pääelinkeinot?
• mitkä asiat ja alueet ovat tärkeitä ja miksi?
• miten - minne - miksi ihmiset liikkuvat?
• milloin on viimeksi suunniteltu tietä tai jotain muuta, miten ihmiset ovat suhtautuneet suunnitteluun silloin ja millainen suunnittelukulttuuri kunnassa vallitsee, onko kunnassa ollut esim. maankäytön suunnitteluun liittyneitä osallistumiskokeiluja?

Katso myös Ympäristötiedot ja tietolähteet tiensuunnittelussa TIEL 2150002

• asetetaan hankkeen ja suunnittelun tavoitteet
• hahmotetaan suunnittelun reunaehdot
• tavoitteet muodostetaan yhdessä suunnitteluun osallistuvien tahojen kanssa

Kaikissa hankkeissa asetetaan liikenteeseen, talouteen ja ympäristöön liittyvät tavoitteet. Hankkeen ja suunnittelun ympäristötavoitteet voivat olla valtakunnallisia, seudullisia tai paikallisia. Tavoitteita hahmotettaessa otetaan huomioon ohjelmatason ja aikaisempien suunnitteluvaiheiden tavoitteet ja reunaehdot hankkeelle ja suunnittelulle. Suunnittelun yleiset ympäristötavoitteet voidaan johtaa tielaitoksen ympäristöpolitiikasta ja toimenpideohjelmasta /13,14/. Erityiset tavoitteet koskevat juuri kyseistä hanketta ja suunnittelualuetta.

Tavoitteet kertovat sen, mitä asioita suunnittelussa pidetään tärkeinä, mitä halutaan säilyttää ja mitä kehittää. Tavoitteista sovitaan suunnitteluun osallistuvien tahojen kanssa. Tavoitteet saattavat muodostua ristiriitaisiksi, sillä eri osapuolilla, kuten eri viranomaisilla ja kansalaisilla saattaa olla toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Tavoitteiden erilaisuus johtaa erilaisten vaihtoehtojen muodostamiseen.

Kuva: Esimerkki suunnittelun ympäristötavoitteista (Vt 4 välillä Räinänperä-Pohjois-Ii) (220k)

Vaihtoehtojen muodostaminen

• vaihtoehtojen muodostamisen lähtökohtana ovat erilaiset tavoitteet
• ympäristövaikutukset otetaan huomioon jo vaihtoehtojen muodostamisvaiheessa

Tavoitteet, alueen ympäristö ja edellinen suunnitteluvaihe ovat lähtökohtana vaihtoehtojen muodostamisessa. Vaihtoehtojen muodostaminen, vaikutusten tunnistaminen ja rajaus tukevat toisiaan, sillä vaihtoehtojen ympäristövaikutukset yritetään saada jo muodostamisvaiheessa mahdollisimman myönteisiksi. Selvästi toteuttamiskelvottomat vaihtoehdot voidaan jättää pois jatkotarkastelusta, mutta karsiminen on perusteltava.

Uuden tien suunnittelua koskevissa hankkeissa vaihtoehtoja ovat tavallisesti nykytilanne säilyy, nykyisten yhteyksien parantaminen ja erilaiset kehittämisvaihtoehdot. Nykyisen tien parantamista koskevissa hankkeissa tarkastellaan yleensä nykytilanne säilyy -vaihtoehtoa ja parantamisen eritasoisia vaihtoehtoja. YVA-hankkeen ‘hanketta ei toteuteta’ -vaihtoehdolla tarkoitetaan nykytilanne säilyy-vaihtoehtoa sekä ainakin yhtä nykyisen yhteyden parantamisvaihtoehtoa.

Kuva: Esimerkki moottoritien vaihtoehdoista (241k)

Kuvan 10 tekstit:

Nykytilanne säilyy -vaihtoehto (0-vaihtoehto)

Nykytilanne säilyy-vaihtoehto kertoo, kuinka kauan nykyinen tie riittää liikenne-ennusteiden mukaan, ilman mitään toimenpiteitä. Maankäytön ja liikenteen muutokset sekä muu kehittyminen otetaan huomioon. Samoin voidaan ottaa huomioon muun liikenneverkon todennäköinen kehitys. Lukuun otetaan sellaiset hankkeet, joiden toteuttamisesta on jo päätetty. Tämä vaihtoehto esitetään aina vertailuvaihtoehtona.

Nykyisen tien parantaminen (0+ vaihtoehto)

Vaihtoehto kertoo, miten nykyisiä yhteyksiä voidaan parantaa. Vaihtoehtoja voi olla useita. Tavoitteena voi olla myös liikennetarpeeseen vaikuttaminen. Vaihtoehto voi sisältää ajoneuvoliikenteen vähentämiseen tähtääviä toimia, kuten kevyen liikenteen edellytysten ja liityntäliikenneratkaisujen parantamisen. Liikkumistarve pyritään tyydyttämään muulla tavalla kuin uuden tien rakentamisella.

Tällainen tarkastelunäkökulma on esillä etenkin liikennepolitiikan ja yhdyskuntien suunnittelussa, mutta näkökulma voidaan ottaa huomioon myös yksittäisten hankkeiden suunnittelussa. Vaihtoehtoja voi muodostaa myös erilaisista liikenteen kehittymisen skenaarioista.

Uusi tie

Uuden tien suunnittelussa tarkastellaan useita linjausvaihtoehtoja. Rajausvaiheessa riittää vaihtoehtoisten maastokäytävien esittäminen.

• tunnistetaan vaikutukset
• rajataan vaikutusalue alustavasti

Hankkeen ja sen vaihtoehtojen kaikki mahdolliset vaikutukset koetetaan tunnistaa. Vaikutusalue rajataan alustavasti.

Hankkeen liikenteellinen vaikutusalue ulottuu sinne, missä liikenteen määrä tai muut ominaisuudet muuttuvat olennaisesti. Vastaavasti esimerkiksi melulla ja luontovaikutuksilla on omat vaikutusalueensa. Hankkeen vaikutusalue rajataan siten, että se kattaa alueen, jolla ympäristön muutokset todennäköisesti ovat merkittäviä.

Suunnittelunaikaiset vaikutukset
ovat pääosin suunnittelualueen asukkaisiin kohdistuvia. Suunnittelu voi aiheuttaa epätietoisuutta, uhkan ympäristön muuttumisesta ja maan menetyksestä, kiinteistöjen hinnat saattavat muuttua. Tämä vaikuttaa ihmisten tulevaisuuden suunnitelmiin. Vaikutuksia voidaan vähentää avoimella ja vuorovaikutteisella suunnittelulla, jolloin ihmiset ovat tietoisia suunnittelun etenemisestä, hankkeen toteuttamisen todennäköisyydestä ja ajankohdasta sekä omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa siihen.

Rakentamisen vaikutukset
ovat etenkin työmaan vaikutuksia. Työt aiheuttavat melua, tärinää, pölyhaittoja ja luontovaikutuksia. Kulku muuttuu rakentamisen aikana ja työmaa voi olla esteenä liikkumiselle. Rakentamiseen tarvitaan maa- ja kiviaineksia ja siinä toisaalta syntyy ylijäämämassoja. Rakentamisaika on alueen asukkaille ja siellä toimiville sopeutumisaikaa uuteen tilanteeseen. Työn aikana on vähintään tiedotettava rakentamisen etenemisestä. Samanaikaisesti rakentamisen aikaisia haittoja vähennetään kaikin mahdollisin keinoin.

Tien käytön aikaiset vaikutukset
ovat itse tien, liikenteen ja kunnossapidon vaikutuksia. Näiden vaikutusten arviointi muodostaa yleensä ympäristöselvitysten pääosan. Tie ja liikenne vaikuttavat niin alueella toimivien elämään, yhdyskunnan kehitykseen ja luontoon kuin luonnonvarojen käyttöönkin. Kunnossapito vaikuttaa ympäristöön mm. kasvillisuuden hoidon ja talvisuolauksen kautta.

• tarkastelu rajataan merkittäviin vaikutuksiin
• myös epävarmat vaikutukset selvitetään
• määritellään, miten vaikutukset arvioidaan
• muiden viranomaisten ja kansalaisten osuus rajauksessa on tärkeä

Vaikka arvioinnin alussa tunnistetaan kaikki mahdolliset vaikutukset, ei ole mielekästä selvittää kaikkea. Tarkastelu rajataan sellaisiin vaikutuksiin, joilla on merkitystä suunnittelun aikana tehtävien ratkaisujen kannalta ja toteutettavasta vaihtoehdosta päätettäessä.

Osa vaikutuksista selvitetään aina. Näitä ovat melutasot ja, mikäli väylän KVL ennustetaan nousevan yli 8000 ajon./vrk, pakokaasupäästöt. Näiden avulla arvioidaan vaikutuksia ihmisiin ja luontoon. Suunnittelussa selvitetään aina myös hankkeen vaikutukset valtakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaisiin luonto-, maisema- ja kulttuuriperintökohteisiin ja tärkeisiin pohjavesialueisiin. Merkittävien vaikutusten lisäksi selvitetään tarkemmin niitä vaikutuksia, joista ollaan epävarmoja. Epävarmuus voi johtua nykytilannetta kuvaavan tiedon puutteesta. Tietoja täydennetään esimerkiksi maastoinventoinnein ja haastattelemalla paikkakuntalaisia ja asiantuntijoita. Jos vaikutukset eivät selvitysten jälkeen osoittaudu merkittäviksi, voidaan ne jättää vaihtoehtojen vertailusta pois.

Ympäristövaikutusten arviointia tekevä asiantuntija tai suunnitteluryhmä voi tehdä alustavan rajauksen, mutta rajausprosessiin pitäisi liittyä keskustelu muiden viranomaisten ja kansalaisten kanssa. Suunnitteluryhmän pitäisi tiedostaa ja selvittää sellaiset vaikutukset, joita eri osapuolet pitävät päätöksenteon kannalta tärkeinä.

Rajausvaiheessa määritellään, mitä lisätietoja tarvitaan ja miten ne hankitaan jatkosuunnittelun aikana. Vaikutusten ja vaihtoehtojen rajaus on syytä myös perustella suunnitelmassa. Rajaus tehdään suunnittelutyön alussa ja tähän vaiheeseen voidaan edetä nopeastikin. YVA-hankkeiden rajaus tehdään arviointiohjelmavaiheessa.

Merkittävyydestä

Merkittävyyden määritteleminen on vaikutusten arvioinnin ratkaisevimpia tehtäviä. Merkittävyys vaikuttaa siihen, miten laajaan vaikutusten arviointiin päädytään ja mitkä ovat ne vaikutukset, joiden valossa hankkeen tarpeellisuutta ja vaihtoehtoja punnitaan. Merkittävien vaikutusten määrittely on käytännössä kompromissi asiantuntijoiden, viranomaisten ja kansalaisten näkemyksistä. Merkittävien vaikutusten löytämiseksi tarvitaan sekä tieteellistä ja teknistä tietoa että keskustelua eri osapuolten välillä.

Merkittävien vaikutusten määrittelemiseen vaikuttavat hankkeen ja suunnittelualueen erityispiirteet. Mikä on merkittävää yhdessä hankkeessa, ei välttämättä ole sitä toisessa. Merkittävyyden määrittely on subjektiivista ja riippuu arvioitsijan arvomaailmasta. Päätöksenteon avoimuuden pitäisi paljastaa, tehdäänkö päätökset niiden merkittävien vaikutusten pohjalta, joihin arviointi on rajattu. /9/

• täydennetään puuttuvat nykytilatiedot
• arvioidaan vaihtoehtojen aiheuttamat muutokset ja muutosten merkittävyys
• vaihtoehtojen vaikutuksista muodostetaan kokonaiskuva
• tiedon puutteet ja epävarmuudet tunnistetaan

Ympäristövaikutukset selvitetään vaihtoehdoittain. Tässä vaiheessa täydennetään puuttuvia nykytilatietoja maastossa ja haastatteluin. Vaikutusten arvioinnissa käytetään hyväksi tietoja ja kokemuksia toteutettujen tiehankkeiden vaikutuksista. Tielaitoksen ympäristön tilaselvitykset antavat myös tietoa vaikutuksista.

Joidenkin vaikutusten ennustamisessa voidaan käyttää matemaattisia malleja. Malleja on kehitetty mm. liikennemäärien, melun, päästöjen, pitoisuuksien ja pohjavesien suolaantumisen arviointiin.

Ympäristövaikutuksista arvioidaan muutos, jonka kukin vaihtoehto aiheuttaa. Tämän jälkeen arvioidaan muutoksen merkittävyyttä. Vaikka osa vertailtavista tekijöistä ilmaistaan määrällisesti, kuten liikennemäärät, hankkeen kustannukset ja pakokaasupäästöt, on näidenkin muutosten laadullinen merkitys arvioitava. Muutoksen merkittävyyttä arvioidaan eri intressiryhmien kannalta. Myös vaikutusalueen rajaus tarkennetaan. Vaihtoehtoja voidaan kehittää vaikutusten arvioinnin tulosten perusteella.

Jokaisen vaihtoehdon vaikutuksista muodostetaan kokonaisnäkemys arvioimalla

• mitä muutoksia vaihtoehdon toteutumisesta aiheutuu
• mihin ja kehen muutokset kohdistuvat
• mikä on muutoksen merkittävyys

Koska vaikutusten arviointi on ennustamista, on epävarmuustekijät ja tiedon puutteet tuotava esiin. Vaikutusten merkittävyyden arviointi pohjautuu nykyisiin arvostuksiin, vaikka arvot saattavat olla toiset hankkeen toteuttamisajankohtana. Muutosten ennustamiseen liittyy tavallisesti herkkyystarkastelu, jolloin voidaan todeta, miten suunnitteluperusteiden tai ennustamisessa käytettyjen taustaoletusten muutokset vaikuttavat lopputulokseen.

• haittojen ehkäisy ja lieventäminen suunnitellaan vaihtoehdoittain
• toimenpiteiden tehokkuus arvioidaan

Haitallisten vaikutusten ehkäisy ja lieventäminen liittyy vaihtoehtojen suunnitteluun. Niistä aiheutuvat kustannukset ovat osa vaihtoehtojen rakentamis- ja kunnossapitokustannuksia. Haittojen vähentämistoimenpiteistä ja tavoiteltavasta tasosta neuvotellaan tapauskohtaisesti ainakin alueellisen ympäristökeskuksen ja kunnan kanssa. Suunnitelmaraportissa kerrotaan ehkäisy- ja lieventämistoimenpiteiden valintaperusteet ja toimenpiteiden arvioitu tehokkuus.

Osa haittojen torjunta- ja lieventämistoimenpiteistä on vakiintunutta toimintaa, kuten meluntorjunta, pohjavesien suojaaminen ja tien maisemaan sovittaminen. Uudempaa on tien pirstomisvaikutuksen vähentäminen parantamalla eläinten liikkumismahdollisuuksia eläintunnelien tai -putkien avulla, rakentamalla maasilta tai normaalia leveämpiä alikulkuja metsäautoteiden kohdalle, linjaamalla tie tunneliin tai rakentamalla vihersiltoja.

• vaikutuksia vertaillaan vaihtoehdoittain
• vaikutukset esitetään myös eri intressiryhmien kannalta
• arvioidaan miten hyvin tavoitteet täyttyvät

Vaihtoehtojen vertailussa tiivistetään vaikutusten arvioinnin aineisto päätöksentekoa varten. Vertailun tavoitteena on selkeyttää päätöksentekotilannetta. Suunnitelmaraportissa esitetään ympäristövaikutukset yhdessä liikenne- ja talousvaikutusten kanssa, jotta hankkeen vaikutuksista muodostuu kokonaiskuva.

Päätöksentekotilannetta valaistaan kuvailemalla vaikutuksia ja niiden merkitystä. Vaikutuksia tarkastellaan myös eri intressiryhmien kannalta. Vaikutuksia verrataan tavoitteisiin ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista.

Vertailu voidaan kiteyttää taulukkomuotoon. Vaikka tietoa tiivistetäänkin, asioita ei ole syytä yksinkertaistaa liikaa. Vaihtoehdoista ja vaikutuksista vallitsevat ristiriitaisetkin näkemykset tuodaan esiin. Myös vaikutusten arvioinnin epävarmuudet ja tiedon puutteet kerrotaan.

Nykytilanne säilyy -vaihtoehto on yleensä mukana lopullisessa vaihtoehtojen vertailussa. Hankkeissa, joissa vaihtoehtona on uuden tien rakentaminen, on tavallisesti myös yksi tai useampia parantamisvaihtoehtoja mukana vertailussa.

Vaihtoehtojen vertailun perusteella valitun vaihtoehdon vaikutuksia tarkennetaan ja haitallisten vaikutusten torjunta ja lieventäminen suunnitellaan yksityiskohtaisemmin.

Seurannalla tarkoitetaan ennen ja jälkeen rakentamisen kerättävää tietoa, jolla hankkeen aiheuttamat todelliset muutokset voidaan selvittää ja haitallisia vaikutuksia vähentää. Seurantaa tarvitaan, jos ollaan epävarmoja vaikutusten suuruudesta tai halutaan selvittää lieventämistoimien tehokkuutta. Suuressa osassa hankkeita seurannan järjestämiseen ei ole erityistä tarvetta.

Alustava seurantaohjelma laaditaan yleissuunnittelun yhteydessä ja siinä määritellään yleispiirteisesti,

• seurattava vaikutus ja seurantakohde,
• seurantamenetelmät,
• seurantakertojen määrä ja seurannan kesto,
• seurannan raportointi,
• mahdolliset seurantatietojen perusteella tehtävät lieventämistoimet.

 Tarkka seurantaohjelma laaditaan tiesuunnitelman yhteydessä. Vesioikeuden edellyttämät velvoiteseurannat ja pohjaveden seuranta maa-ainesten ottoalueilla määräytyvät lupamenettelyssä. Seurantaohjelmassa tarkennetaan edellä mainittuja asioita ja määritellään

• seurannan vastuuhenkilöt ja organisaatio sekä
• miten jatkotoimista sovitaan seurannan päätyttyä.

Suunnitelman käsittelyä ja päätöksentekoa varten kootaan suunnitelmaraportti, jossa esitetään myös ympäristövaikutukset. Jos ympäristövaikutuksista on tehty erillisselvityksiä, kootaan niiden päätulokset suunnitelmaraporttiin. YVA-hankkeissa laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostus. Ympäristövaikutusten yhteenveto esitetään myös näiden hankkeiden suunnitelmaraporteissa.

Suunnitelman käsittely sisältää lausuntojen antamisen, päätösesityksen valmistelun ja päätöksenteon. Päätösesitykseen kirjataan merkittävät ympäristönäkökohdat. YVA-hankkeiden päätösesityksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto esitetään otettavaksi huomioon. Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto liitetään päätöksentekoaineistoon.

Hankkeen toteuttamisen yhteydessä varmistetaan ratkaisun sovittaminen ympäristöön. Haittojen torjunta ja lieventäminen toteutetaan ja huolehditaan seurannan aloittamisesta. Rakentamisen aikaisia haittoja ehkäistään ja lievennetään. Ympäristönsuojelua palvelevien rakenteiden toteuttamisesta kirjataan myös kunnossapidon tarvitsemat tiedot (mm. pohjavesirakenteiden suojaus, melusteiden kunnossapito).

Joissain hankkeissa on syytä tehdä jälkiarviointi. Jälkiarvioinnin tarkoituksena on selvittää kuinka hyvin suunnitteluvaiheessa tehty arviointi vastaa hankkeen toteutuneita vaikutuksia. Jälkikäteen voidaan arvioida miten vaikutusalueen määritteleminen onnistui, vastasiko vaikutusten suuruus odotettua, oliko vaikutusten rajaus onnistunut vai aiheutuiko hankkeesta odottamattomia vaikutuksia. Jälkiarviointi on tärkeä vaikutusten arvioinnin ja suunnittelumenetelmien kehittämiskeino.

Tielaitoksen ympäristöjulkaisut 1990-96 on luetteloitu laitoksen sisäisessä julkaisussa 32/1996, TIEL 4000143. Tiensuunnittelun ohjeet, ympäristöä koskevat ohjeet mukaan lukien, on koottu Tietoa tiensuunnitteluun-sarjan julkaisuun 26, 29.10.1996. Tietoa tiensuunnitteluun-sarjan julkaisee Tie- ja liikennetekniikayksikkö.

/1/ Laki (468/94) ja asetus (792/94) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä.

/2/ Euroopan yhteisö 1985. Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivi eräiden julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (85/337/ETY).

/3/ Ympäristöministeriö 1996. Ohjeet suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista. Ehdotus valtioneuvoston ohjeiksi. Luonnos 25.10.1996.

/4/ YK, Euroopan talouskomissio (ECE) 1991. Yleissopimus hankkeiden valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista.

/5/ Laki yleisistä teistä (243/54).

/6/ Vägverket 1995. Miljökonsekvensbeskrivning för vägar. Handbok. Publ 1995.30.

/7/ World Bank 1994. Roads and the Environment. A Handbook. Report TWU 13. Environmentally Sustainable Development Vice Presidency. Transportation, Water & Urban Development Department. Transport Division.

Karvinen, P. 1993. Ympäristövaikutusten arviointimenettely paikallisissa tiehankkeissa. Tielaitoksen selvityksiä 10/1993. TIEL 32000137

Tielaitos 1994. Paikallis-YVA:n ABC-opas. Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 9/1994. TIEL 4000060

Brown, A.L. & Hill, R.C. 1995. Decision-scoping. Making EA learn how the design process works. Project Appraisal, volume 10, number 4, December 1995. UK.

European Commission. Directorate General - Environment, Nuclear Safety and Civil Protection:

- Environmental Impact Assessment. Review Cheklist (1994)

- Environmental Impact Assessment. Guidance on Screening (1996)

- Environmental Impact Assessment. Guidance on Scoping (1996)

/8/ Everitt, B. 1995. Scoping of Environmental Impact Assessments. Paper to EIA Process Strengthening Workshop, Canberra, April 1995.

Leskinen, A., Salminen, P. ja Turtiainen, M. 1991. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin perusteet. Helsingin yliopisto, maankäytön ekonomian laitos 10/1991.

Paukkunen, M. ja Vartia, P. 1996. Selvitys ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kokemuksista 1994-1995. Suomen ympäristö 52. Ympäristöministeriö. Ympäristöpolitiikan osasto.

Roberts, J.A. 1990. MKB, vad är det? Boverket. Allmänna Förlaget.

/9/ Sadler, B. 1996. Environmental Assessment in a Changing World. Evaluating Practice to Improve Performance. International Study of the Effectiveness of Environmental Assessment. Final Report. Canadian Environmental Assessment Agency and International Association for Impact Assessment.

/10/ Suomen ympäristökeskus 1996. Ympäristövaikutusten arviointiselostusten laadunarviointi.

Väyrynen, E., Kyttä, M., Maijala, O. ja Staffans, A. 1995. Ympäristövaikutusten arviointi lähiympäristön suunnittelussa. Tutkimusraportti 6/1995. Ympäristöministeriö. Alueidenkäytön osasto.

Wathern, P. (ed.), 1988 (1992). Environmental Impact Assessment. Theory and Practice. Routledge.

Ympäristöministeriö 1994. YVA-lain toimeenpano; yhteysviranomaisen tehtävät. Työryhmän mietintö 3/1994. Ympäristöpolitiikan osasto.

Liikenneministeriö 1996. Pohjolan kolmion ympäristövaikutusten arviointi. Liikenneministeriön julkaisuja L 4/96.

Tielaitos 1996. Ympäristövaikutusten arvioinnin soveltaminen tienpidon suunnitteluun. Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 41/1996. TIEL 4000150

Tielaitos 1996. Tielaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelma 1997-2000. Esikunta.

Leskinen, A. ja Paldanius, J. 1996. Osallistu ja vaikuta elinympäristösi suunnitteluun. Luonnos 1996. Ympäristöministeriö, alueidenkäytön osasto.

Suomen Luonnonsuojeluliitto 1994. Ympäristövaikutusten arviointimenettely. Tutustu ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ja anna äänesi kuulua.

Suomen Kuntaliitto 1995. Kuntien tiedottaminen. Uuden kuntalain tiedottamisperiaatteet.

Tielaitos 1994. Mielipide- ja asennetieto tiensuunnittelun laatujärjestelmässä. Tielaitoksen selvityksiä 56/1994. TIEL 3200265

/11/ Tielaitos 1997. Vuoropuheluopas. Tielaitoksen selvityksiä 1997.

Turtiainen, M. Ympäristöristiriitojen sovittelumenettely -kirjallisuuskatsaus yhdysvaltalaisista kokemuksista. Suomen ympäristökeskuksen moniste 40/1996

Maanmittauslaitos 1996. Paikkatietojen yhteiskäytön käsikirja.

Tielaitos 1991. Ympäristötiedot ja tietolähteet tiensuunnittelussa. TIEL 2150002

/12/ Tielaitos 1995. Paikkatiedot Tielaitoksessa. Tietoa tiensuunnitteluun 14.

Liikenneministeriö 1994. Toimenpideohjelma liikenteen ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Liikenneministeriön julkaisuja L53/94.

Tielaitos 1995. Tienpidon suunnitelma 1995-2004.

/13/ Tielaitos 1996. Tielaitos kestävällä tiellä. Tielaitoksen ympäristöpolitiikka ja ympäristöpäämäärät 2005. TIEL 1000015.

/14/ Tielaitos 1996. Tielaitoksen ympäristön toimenpideohjelma 1997-2000. Toiminnan suunnittelun lähtökohtia. TIEL 1000016.

Ympäristöministeriö 1995. Ympäristöohjelma 2005.

Juslén, J. 1995. Sosiaalisten vaikutusten arviointi -monipuolisempaan suunnitteluun. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Raportteja 180.

Juslén, J. 1995. SVA-opas, käytännön näkökulma sosiaalisten vaikutusten arviointiin. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 1995.2.

Tielaitos 1992. Liikenneympäristön tilaselvitys, melu / vesialueiden merkitys melun leviämisessä sekä tien vaikutusalueen asukasmäärät. Tiehallituksen sisäisiä julkaisuja 47/92.

Tielaitos 1996. Tiehankkeiden sosioekonomisten vaikutusten arviointi. Tielaitoksen sisäisiä julkaisuja 3/1996. TIEL 4000131

Tielaitos 1990. Tieliikenteen pakokaasupäästöt. TIEL 703611

Tielaitos 1991. Vähemmän melua, opas tiensuunnittelijoille. TIEL 2150005

Tielaitos 1991. Tieliikenteen tärinä. TIEL 2150006

Tielaitos 1992. Yleisten teiden ympäristön tilan selvitys, ilmanlaatu. Tielaitoksen selvityksiä 76/92, TIEL 3200128

Ympäristöministeriö 1993. Luonnonsuojeluselvitysten laatimisopas. Opas 5/1993. Ympäristönsuojeluosasto.

Hokkanen, J. ja Kautto, M. 1996. Päätöksenteon avustaminen tienpidon suunnittelussa. Tielaitoksen selvityksiä 64/1996. TIEL 3200431

Turtiainen, M. 1991. Vaihtoehtojen vertailu. Ympäristöministeriön YVA-kansio.

Leskinen, V. 1991. Luonnonolojen seuranta tiensuunnittelussa. Tielaitoksen selvityksiä 9/1991. TIEL 3200013

Tielaitos 1992. Seurannan sisällyttäminen tiehankkeisiin -luonnonolot. Tielaitoksen selvityksiä 44/1992. TIEL 3200097

Tielaitos 1997. Kasvillisuuden ja linnuston seuranta tiehankkeissa. Tietoa tiensuunnitteluun 27.

Tielaitos 1992. Yleissuunnitelma, sisältö ja esittämistapa. TIEL 2110005

Tielaitos 1992. Tiesuunnitelma, sisältö ja esitystapa. TIEL 2110004

Tielaitos 1994. Tarveselvitys, sisältö ja esittämistapa. TIEL 2110001-94

Tielaitos 1995. Tiehankkeiden suunnittelu, suunnitteluprosessi. TIEL 2110008

/15/ Tielaitos 1996. Tiehankkeiden suunnittelu, suunnitelmien hallinnollinen käsittely. TIEL 2110011

Tielaitos 1996. Liikennejärjestelmäsuunnitelma. TIEL 2120004

/16/ Ympäristöministeriö 1995. Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta. Kantatien 59 parantaminen valtatieksi 4 välillä Kanavuori-Oravasaari-Viisarinmäki. Dno 12/556/95.

/17/ Ympäristöministeriö 1995. Päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta. Skåldön silta, Tammisaari. Dno 2/556/95.

Tapio, P. 1992. Tulevaisuuden ennustamista vai tulevaisuuden tekemistä? Ympäristöongelmien haasteet tielaitoksen tulevaisuudentutkimukselle liikenne- ja ympäristöpolitiikan näkökulmasta. Tielaitoksen selvityksiä 63/1992 TIEL 3200113

Teknillistieteelliset akatemiat 1993. Suomen liikenne kestävän kehityksen tielle. 1993:1.

Tielaitos 1995. Liikenne- ja autokantaennuste. Tielaitoksen selvityksiä 50/1995.

• Natura 2000 suojelualueverkosto

Euroopan unionin luonnonsuojelun kannalta tärkeiden alueiden verkosto. Sisältää luonto- ja lintudirektiivin luontotyyppien ja lajien alueet. Tavoitteena on estää haitalliset luonnontilan muutokset ja myös ulkopuolelta aiheutuvat vaikutukset suojelukohteisiin.

• Kansallispuistot (luonnonsuojelulaki, LSL)
• Luonnonpuistot (LSL)
• Muut luonnonsuojelualueet (LSL)
• Soidensuojelualueet
• Lehtojensuojelualueet
• Erämaa-alueet (erämaalaki)
• Valtion retkeilyalueet (ulkoilulaki)
• Valtionmaiden ja yksityismaiden luonnonsuojelualueet (LSL)
• Maisema-alueet (LSL)
• Suojellut luontotyypit (LSL)
• Valtionmaiden ja yksityismaiden luonnonmuistomerkit (LSL)
• Koskiensuojelulain mukaiset vesistöt

• Kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelma (LSL)
• Harjujen suojeluohjelma (maa-aineslaki)
• Lintuvesien suojeluohjelma (LSL)
• Lehtojensuojeluohjelma (LSL)
• Soidensuojeluohjelma (LSL)
• Vanhojen metsien suojeluohjelma (LSL)
• Rantojensuojeluohjelma (LSL)
• Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja perinnenmaisemakartoituksen kohteet

Suojellut luontotyypit (Luonnonsuojelulaki 29 ja 30§)

Seuraaviin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu:

1. luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt;
2. pähkinäpensaslehdot;
3. tervaleppäkorvet;
4. luonnontilaiset hiekkarannat;
5. merenrantaniityt;
6. puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit;
7. katajakedot;
8. lehdesniityt; sekä

avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut ja puuryhmät.

Kielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristökeskus on päätöksellään määritellyt suojeltuun luontotyyppiin kuuluvan alueen.

LAKI YLEISISTÄ TEISTÄ, 25 a §

Lain soveltamisesta on voimassa, mitä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/94) 27 §:ssä säädetään.

1 luku
Yleisiä säännöksiä

15 a §

Toimenpide, joka vaarantaa enintään kymmenen hehtaarin fladan tai kluuvijärven taikka muualla kuin Lapin läänissä enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven säilymisen luonnontilaisena, on kielletty riippumatta siitä, aiheutuisiko siitä edellä 15§ tarkoitettu seuraus.

Vesiolkeus voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen vesistöjen suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Jos 1 momentissa tarkoitettu seuraus aiheutuisi hankkeesta, johon on haettu tämän lain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvissa osin voimassa, mitä vesioikeuden luvasta säädetään.

17 a §

Jos edellä 17 §:ssä tarkoitettu, muualla kuin Lapin läänissä sijaitseva uoma on luonnontilainen, ei sitä saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä.

alkuun | Ympäristösivu | Ohjejulkaisut | Tiehallinnon etusivu