Tässä muistiossa on kuvattu valtatien 6 lunastus- ja korvausmenettely sekä sen kytkeytyminen suunnitteluprosessiin.

Lähtökohtana lunastus- ja korvausasioille on, että kaikki menetykset korvataan täyden korvauksen periaatteella pääsääntöisesti yleistietoimituksessa. Tienpitäjä pyrkii sopimaan maanomistajien kanssa tiealueelle jäävien asuin- yms. kiinteistöjen ja rakennusten korvaukset hyvissä ajoin ennen tiehankkeen alkamista tai heti tiehankkeen alkuvaiheessa.

Ylijäämämassojen sijoittelu ja meluntorjunta ovat keskeisessä osassa suunnittelussa ja ne pyritään ratkaisemaan maastonmuotoilun keinoin. Tien lähialueelle pyritään sijoittamaan mahdollisimman paljon ylijäämämassoja. Suositeltavia läjitysalueiden paikkoja ovat esim. kosteikot, suot ja painanteet, joissa puun kasvu on hidasta tai huonoa. Läjittämällä alueista voidaan saada parempaa metsämaata.

Haltuunotto perustuu tielain 62§;ään. Lunastus- ja korvausmenettelyn lähtökohtana on hyväksytty tiesuunnitelma, jossa esitetään:

• Tiealueeksi haltuunotettava alue

• Suoja-alue

• Tien alle jäävät rakennukset ja kiinteistöt

• Rakentamisen aikaiset käyttö-oikeudet (läjitysalueet, joille sijoitetaan ylimääräiset maamassat, joita ei voida hyödyntää tien rakentamisessa)

• Varastointialueet

• Rasite-oikeudet.

Lunastus- ja korvausasiat käsitellään ja korvaukset määrätään ns. yleistietoimituksessa, josta vastaa maanmittauslaitos. Tietoimituksen suorittavat toimitusinsinööri paikallisesta maanmittaustoimistosta ja kaksi kunnanvaltuuston valitsemaa uskottua miestä. Maanomistajat kutsutaan tietoimitukseen kirjeellä ja kokouksista ilmoitetaan myös paikallisissa sanomalehdissä. Ennen tietoimitusta haltuunotettava alue merkitään maastoon paaluin ja rajamerkein. Tietoimitus tehdään kahdessa osassa:

• 1. vaiheessa ennen rakentamista tai rakentamisen alkuvaiheessa määritellään lunastettavat alueet ja kohteet sekä määrätään maapohjan, kasvillisuuden ja rakennusten korvaukset.

• 2.vaiheessa rakentamisen päätyttyä tarkistetaan tiealueen rajat ja käsitellään korvaukset haitoista ja vahingoista.

Tietoimituksessa määritellään korvauksien suuruus. Tietoimituksessa maanomistaja voi esittää oman korvausvaatimuksensa ja tiepiiri oman näkemyksensä korvausasiassa. Tietietoimituksen päätöksistä voi valittaa maaoikeuteen ja maaoikeuden päätöksistä edelleen korkeimpaan oikeuteen.

Lunastus- ja korvausasiat hoidetaan seuraavasti:

• Tiealue ja sille mahdollisesti jäävät rakennukset lunastetaan valtiolle ja siitä maksetaan korvaus yleisen käyvän hintatason mukaan.

• Suoja-alue ulottuu valtatiellä 30 metrin etäisyydelle ajoradan keskeltä, maanteillä vähintään 20 metrin ja paikallisteillä vähintään 12 metrin etäisyydelle ajoradan keskiviivasta. Tienpitäjällä on oikeus poistaa suoja-alueelta liikennettä haittaavat rakenteet ja muut esteet, muutoin alue on maanomistajan käytössä. Uusia rakennuksia ei saa ilman poikkeuslupaa rakentaa suoja-alueelle. Tunneleiden kohdilla suoja-alue kulkee maanpinnalla, mutta tiealuetta ei lunasteta valtiolle.

• Lunastusmenettelyn yhteydessä voidaan tehdä tilusvaihtoja, jotta ei muodostuisi vaikeasti hyödynnettäviä maa-alueita. Korvauskäytäntönä on, että luovuttaja saa maasta täyden korvauksen ja vastaanottaja saa maan käypää hintaa halvemmalla. Tiepitäjä maksaa kustannusten erotuksen. Tilusvaihdot perustuvat pääsääntöisesti vapaaehtoisuuteen.

• Läjitysalueille muodostetaan rakentamisen aikainen käyttö-oikeus. Maanomistajille maksetaan korvaus käytöstä aiheutuneista todellisista menetyksistä. Läjitysalueet tasataan konetyötarkkuudella ja metsitetään, jolloin korvattavaksi jää yleensä puuston iän muutoksen aiheuttama menetys. Jos alueen käyttötarkoitus läjittämisen johdosta muuttuu ja aluetta ei voi myöhemmin hyödyntää esim. metsämaana korvausperuste on silloin toinen. Rakentamisen jälkeen läjitysalueet siirtyvät takaisin maanomistajan käyttöön.

• Varastoalueet otetaan tienpitäjän käyttöön määräaikaisesti, ja niiden käytön korvauksista pyritään sopimaan. Käytön jälkeen alueet voidaan esim. metsittää ja alue palautetaan maanomistajille.

• Uusia yksityisteitä varten määritetään rajaukset, jotka otetaan haltuun tien tekemisen ajaksi. Niistä maksetaan korvaukset maanomistajille. Rakentamisen jälkeen alueet palautetaan maanomistajille ja tiet jäävät yksityistiehoitokuntien tai tien käyttäjien ylläpidettäväksi.

• Uusia laskuojia varten muodostetaan rasiteoikeudet, jotka oikeuttavat tekemään tiesuunnitelmassa esitetyt laskuojat. Laskuojista maksetaan korvaus maanomistajille.

• Tiealueelle jäävän puuston osalta toimitaan usein seuraavien vaihtoehtojen mukaan:

• Puuston voi poistaa kiinteistön omistaja

• Jos puusto poistetaan työmaan toimesta, se varastoidaan tien läheisyyteen ja luovutetaan maanomistajalle. Usein puuston poistaminen ja markkinointi on annettu paikallisen metsänhoitoyhdistyksen hoidettavaksi. Puiden myyntitulot maksetaan maanomistajille.

• Salaojien osalta korjaussuunnitelmat teetetään salaojakeskuksella ja tienpitäjä tekee tarvittavat korjaustyöt. Maanomistaja toimittaa salaojakartat rakentajalle.

• Kaivojen sijainti ja kunto selvitetään ennen rakentamista. Työmaa tarkkailee tarvittaessa kaivojen veden pintaa ja veden laatua. Tarvittaessa rakennetaan uusi kaivo tai järjestetään muuten kiinteistön vesihuolto. Kustannuksista vastaa tienpitäjä.

• Kiinteistöjen ja rakennusten työmaanaikaisten vahinkojen syntymistä seurataan työn aikana työmaapäällikön ja omistajien kesken. Työmaa sopii korvaukset mahdollisista vahingoista.

• Tien ja liikenteen aiheuttamasta pysyvästä haitasta esim. melusta ja siitä johtuvasta kiinteistön arvon alenemisesta maanomistaja voi pyytää korvausta tietoimituksessa. Tienpitäjä teettää melututkimuksia korvausten määrittämistä varten. Korvauksen suuruus määritellään tietoimituksessa.