[Osa .1 (800-1860) ] [ Osa 2. (1860-1945) ] [Osa 3. (1945-2005)] [Osaprojektit] [Historiatoimikunta]
Vuonna 1992 käynnistettiin Tielaitoksen 200-vuotishistoriaprojekti (TIEL200), jossa tutkittiin Suomen tieliikenteen ja tienpidon teknisen osaamisen sekä yhteiskunnallisen merkityksen historiaa. TIEL200-projekti on tuottanut kolmiosaisen teossarjan liikenteen ja tienpidon vaiheista esihistorialliselta ajalta nykypäiviin. Lisäksi projektin tuotoksina on syntynyt näyttelyitä, multimediaa ja lukuisia osatutkimuksia.
Toimittaneet Jaakko Masonen ja Mauno Hänninen
ISBN: 951-37-1782-8
424 s.
Tielaitos ja Painatuskeskus (nyk. Edita Oy)
Autojen avullako 1940-luvun lopun Suomi lähti nousuun? Ketkä päättivät teiden rakentamisesta? Mitä maksoi kahvi siirtotyömaan kanttiinissa? Milloin teräsmies tuli Suomeen? Missä keksittiin nastarengas? Milloin nopeusrajoitukset alkoivat? Millainen on tienpidon tulevaisuus? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastataan Pikeä, hikeä, autoja -teoksessa, joka on ensimmäisenä julkaistava kolmas osa Tielaitoksen 200-vuotishistoriasarjasta.
Pikeä, hikeä, autoja alkaa jälleenrakentamisesta vuonna 1945 ja ulottuu visioon 2005. Se kattaa ajan, jolloin Suomi ponnisteli maatalousvaltiosta kohti teollistunutta hyvinvointiyhteiskuntaa. Uusien teiden runko tehtiin 1950-luvulla siirtotyömaiden avulla. Pikitiet valmistuivat kuitenkin vasta, kun lainavarojen turvin hankittu teräsmies korvasi lapiomiehen 1960-luvulla. Tiet yhdistivät harvaan asutun maan, palvelivat teollisuutta ja tarjosivat töitä kymmenille tuhansille ihmisille.
Kirjoittajat: Kimmo Antila, Timo Haavisto, Jaakko Masonen, Tapani Mauranen, Jukka Oinonen, Kirsi Salonen, Antti Sirkiä ja Matti Turunen. Toimittajat ovat Kimmo Antila, Veikko Kallio ja Tapani Mauranen.
ISBN 951-37-1621-X
509 s.
Tielaitos ja Edita Oy
Soraa, työtä, hevosia käsittelee aikaa, jolloin Suomen tieliikenne koki kaksi suurta mullistusta. 1800-luvun jälkipuoliskolla uudet massakuljetusvälineet, rautatie ja höyrylaiva muuttivat tieliikenteen roolia sitä kuitenkaan syrjäyttämättä. Itse asiassa teiden merkitys Suomen talouden kehitykselle oli elintärkeä myös tuossa vaiheessa: vain tieverkko kattoi koko maan.
Toisen mullistuksen aiheutti auton tulo. Autoliikenteen lisääntyessä tieverkko oli uusittava. Toinen maailmansota pani tämän työn tulokset koetukselle.
Kirjoittajat: Petri Halinen, Sari Katajala-Peltomaa, Jaakko Masonen, Tapani Mauranen, Marko Nenonen ja Antti Sirkiä. Toimittaja on Tapani Mauranen.
ISBN 951-37-2377-1
546 s.
Tielaitos ja Edita Oy
Maata, jäätä, kulkijoita lähtee liikkeelle esihistoriasta ja piirtää tieliikenteen kehityskaaren kivikaudelta 1800-luvun alkupuoliskolle eli orastavan teollistumisen aikaan. Ansapoluilta siirryttiin maanteille, kun kirkon, kruunun ja hansan eli kaupan, sodankäynnin ja hallinnon tarpeet alkoivat vaatia kunnollisia tieyhteyksiä. Meren saavuttaminen oli tärkeää, liikenteen akseli kulki meren ja sisämaan välillä.
Aiemmassa kirjallisuudessa on korostettu vesiteiden käyttöä tässä liikenteessä - nyt osoitetaan, että tämä on ollut suurelta osalta romantisointia. Vedenjakajat, kosket ja kannakset sekä usein myös veden vähyys aiheuttivat sen, ettei vesiväylistä juuri ollut etenkään tavaraliikenteen tarpeisiin. Todellisuudessa teiden ja etenkin talviliikenteen merkitys oli elintärkeä.
TIEL200-projekti kattoi ajallisesti koko Suomen historian. Laaja-alaisen aihepiirin hallitsemiseksi tutkimus jaettiin pääprojektiin ja sitä tukeviin osaprojekteihin. Osaprojekteissa tutkittiin liikenteen ja tienpidon maakunnallisia erityispiirteitä, hallintohistoriaa sekä tiemiesten ja -naisten sosiaalihistoriaa.
Osaprojekteja valvoivat toimikunnat, joissa oli edustettuina Tielaitoksen piirihallinnon, maakunnallisten liittojen ja yliopistojen edustajia sekä muita paikallisia asiantuntijoita.
TIEL200-projektikokonaisuuteen sisältyy yksitoista tiemuseon julkaisuja-sarjassa julkaistua osaprojektia.
Vastaavasti tiemuseon raportteja-sarjassa on julkaistu seitsemän osaprojektia.
[Alkuun]
Tielaitoksen 200-vuotishistoriaprojektin valvoo historiatoimikunta,johon kuuluivat:
Pääjohtaja emeritus Jouko Loikkanen
Ylijohtaja Eero Karjaluoto
Viestintäjohtaja Pär-Håkan Appel
Johtaja Jukka Hirvelä
Rakennusneuvos Pentti Ikonen
Professori emeritus Mauno Jokipii
Tiedotuspäällikkö Katariina Kivistö
DI Kalevi Krzywacki
Tiejohtaja Ville Mäkelä
Vs. professori Touko Perko
Pääsihteeri Raimo Savolainen
Museopäällikkö Leena Sälejoki-Hiekkanen
Johtava tutkija Jaakko Masonen (sihteeri)
[Alkuun]
