Tiennäyttäjä-lehti   Vakavien suistumisonnettomuuksien vähentäminen reunaympäristöä pehmentämällä takaisin sisältöluetteloon S12 etusivulle Valokuvat Janne Grekula Uusien teiden turvallisuustasoa on parannettu suistumisonnettomuuksien kannalta 1990-luvun aikana monin tavoin. Esimerkkeinä voidaan mainita myötäävät valaisinpylväät, parannetut kaiteet, kaiteen rakentaminen aina siltapilarin kohdalle ja maaluiskan rakentaminen kallioluiskan eteen. Osa toimenpiteistä on taloudellisesti järkevää toteuttaa myös vanhoilla teillä. Tällaisia toimenpiteitä ovat mm. jäykkien pylväiden korjaaminen myötääviksi, vanhojen kaiteiden kunnostaminen nykyvaatimusten mukaisiksi sekä kaiteiden rakentaminen kallioleikkausten kohdalle. Vanhojen teiden kannattavien toimenpiteiden soveltamiskohteet on etsittävä tieverkolta ennen kuin parantamistoimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Tähän mennessä ongelmana on ollut yhteen koottujen suunnittelu- ja inventointiohjeiden puuttuminen. Yksittäisistä toimenpiteistä ja niiden kannattavuudesta on sitä vastoin ollut melko paljon tietoa. Inventointi- ja suunnittelutöiden sopimisen avuksi julkaistiin kesällä 2001 ohje Reunaympäristön pehmentäminen, Suunnittelun vaiheistus ja sisältö (TIEH 2100004-01). Samanaikaisesti julkaistiin käytännön inventointi työtä ohjaamaan julkaisu Reunaympäristön pehmentäminen, Inventoinnin työohje (TIEH 2100005-01). Periaatteessa ensiksi mainittu julkaisu on teettäjälle tarkoitettu suunnitteluttamisohje, jossa neuvotaan toimeksiannon laajuuden ja tarkkuuden valintaa ja jälkimmäinen julkaisu on maastoinventoijalle tarkoitettu inventointiohje, jossa on kuvattu inventointimenetelmät ja inventoitavat asiat. Vanhojen teiden parantamisen lisäksi ohjeita suositellaan sovellettavaksi uusissa suunnittelukohteissa sekä jo suunniteltujen toteuttamattomien kohteiden tarkistamisen yhteydessä. Toteuttamattomien suunnitelmien tarkistaminen voi olla tarpeellista, koska aikaisemmasta suunnittelukäytännöstä puuttui reunaympäristön kokonaisvaltainen huomiointi. Tulevaisuudessa tavoitteena on liittää reunaympäristön pehmentäminen osaksi tien parantamista heti ensimmäisistä suunnitteluvaiheista alkaen. Etäisyys kaiteesta esteeseen on pienempi kuin vaadittava toimintaleveys (kyseisellä kaidetyypillä toimintaleveyden tulisi olla pienen auton aiheuttamassa törmäyksessä 1,2 m). Tiekaide, jossa betonipylväät ja kaiteen korkeus alle 0,55 m. Reunaympäristön parantaminen eri tapauksissa Tien reunaympäristön pehmentämisessä voidaan erottaa periaatteessa kolme erilaista tapausta: 1. Reunaympäristön yksittäisen osa-alueen pehmentäminen alueellisesti 2. Reunaympäristön pehmentäminen tieosuuskohtaisesti erillisenä hankkeena 3. Tien muussa parantamisessa huomioidaan reunaympäristön pehmentäminen Ensimmäisessä tapauksessa yksi reunaympäristön osa-alue, esimerkiksi kallioleikkaukset suojataan kaiteella tai pehmennetään muulla tavalla usealta tieltä samanaikaisesti. Alueellinen pehmentäminen soveltuu toimenpiteille, jotka eivät vaadi tarkempaa suunnittelua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voidaan käyttää valmiiksi suunniteltuja perusratkaisuja ja niiden kannattavuuslaskelmia. Toteutettavat toimenpiteet on yleensä etukäteislaskelmilla todettu kannattaviksi. Esimerkki alueellisesta reunaympäristön parantamisesta on kallioleikkausten suojaaminen kaiteilla vilkasliikenteisillä valtateillä koko tiepiirin alueella. Toisessa tapauksessa reunaympäristö parannetaan kokonaisuudessaan tietyllä tieosuudella. Yleensä toimenpiteet vaativat tarkempaa suunnittelua ja johtavat käytännössä tie- ja rakennussuunnitelmien tekemiseen. Erillinen reunaympäristön pehmentäminen tehdään, kun tiellä ei ole muuta välitöntä parantamistarvetta. Käytännössä erilliset reunaympäristön parantamishankkeet ovat harvinaisia, koska niitä ei yleensä saada taloudellisesti kannattaviksi. Kolmannessa tapauksessa reunaympäristön parantaminen suunnitellaan ja toteutetaan tien muun parantamisen yhteydessä. Muun parantamisen yhteydessä tehdään usein vaihtoehtoisia parantamisratkaisuja ja kannattavuustarkasteluja. Kalliimmatkin reunaympäristön parantamistoimenpiteet voivat olla kannattavia jos ne toteutetaan esimerkiksi ohituskaistan, pohjavesisuojauksen tai tien geometrian parantamisen yhteydessä. Esimerkki kolmannen tapauksen toimenpiteestä on ojien muotoilu pohjavesisuojauksen yhteydessä. Otosmenetelmän käyttäminen inventoinnissa Reunaympäristön pehmentämisen suunnittelu edellyttää perinteistä suunnittelua laajempaa inventointia jo suunnittelun ensimmäisistä vaiheista alkaen. Reunaympäristön pehmentämisen suunnittelussa tarvittavia lähtötietoja ei nykyisin ole juurikaan saatavissa rekistereistä. Reunaympäristön inventointiin käytetään tarveselvitys- ja yleissuunnitelmatason suunnitelmissa ns. otosmenetelmää. Otosmenetelmässä tien reunaympäristöstä muodostetaan otoksia, joilla kuvataan tien reunaympäristön nykytilanne mahdollisimman tarkasti. Menetelmällä voidaan merkittävästi keventää inventointiin käytettävää työaikaa. Otosmenetelmän käyttö perustuu siihen, että tietä rakennettaessa on käytetty tieosuuksittain yhtenäisiä suunnitteluperiaatteita, esimerkiksi kaiteiden tyyppi ja penkereiden mitoitukset toistuvat samanlaisina tietyillä osuuksilla. Tiekaide, jossa I-pylväät ja kaiteen korkeus alle 0,55 m. Kallioleikkaus tulisi suojata kaiteella. Toimenpiteiden suunnittelu Reunaympäristön pehmentämisen suunnittelussa käytetään tässä artikkelissa mainittujen kahden ohjeen lisäksi julkaisua Tietoa tiensuunnitteluun nro 42, tien reunaympäristön pehmentäminen vanhoilla teillä sekä eri tyyppisille pehmentämistoimenpiteille laadittuja omia suunnitteluohjeita. Varsinainen toimenpiteiden suunnittelu perustuu inventointiin ja taloudellisesti kannattaviin toimenpiteisiin. Reunaympäristön pehmentämistoimenpiteiden valinnassa käytetään menetelmää, jolla pehmentämistoimenpiteet kohdistetaan kannattaviin toimenpiteisiin. Kannattavat toimenpiteet on koottu edellä mainittuun julkaisuun Tietoa tiensuunnitteluun nro 42 ja sitä tullaan tarkistamaan uusien pehmentämismenetelmien kehittymisen myötä. Inventointien suorittaminen Inventointien suorittamista, eri menetelmien käyttökelpoisuutta ja inventointeihin liittyviä esimerkkejä on käsitelty julkaisussa Reunaympäristön pehmentäminen, Inventoinnin työohje. Ohjeessa esitetään perusratkaisut tarveselvitys- ja toimenpideselvitysvaiheen inventoinneille. Yleensä inventointi rajataan koskemaan kannattavia parannuskohteita. Inventoinnin rajaus tehdään ennen varsinaista inventointia Suunnittelun vaiheistus ja sisältöohjeen pohjalta. Reunaympäristön inventointiin on käytettävissä useita eri menetelmiä; pääasialliset menetelmät ovat karkea maastoinventointi, tarkka maastoinventointi, GPS-avusteinen tiestöinventointi ja videokuvainventointi. Näitä inventointimenetelmiä voidaan täydentää haastattelemalla tienpitäjiä. Muita inventointimenetelmiä kuten ilmakuvainventointia ja inventointia vanhoista suunnitelmista voidaan käyttää päämenetelmän tukena.

Lähteet: Reunaympäristön pehmentäminen, Suunnittelun vaiheistus ja sisältö (TIEH 2100004-01). Reunaympäristön pehmentäminen, Inventoinnin työohje (TIEH 2100005-01). Tietoa tiensuunnitteluun nro 42, Tien reunaympäristön pehmentäminen vanhoilla teillä Tietoa tiensuunnitteluun nro 49, Teiden suunnittelua koskevat ohjeet Kirjoittaja: DI Ari Vandell toimii Tieliikelaitoksen Konsultoinnin liikenneturvallisuuspalveluiden tuotevastaavana sekä Tieto- ja asiantuntijapalveluiden Länsi-Suomen ryhmän päällikkönä. Puh. 020 444 4222, ari.vandell@tieliikelaitos

takaisin alkuun takaisin sisältöluetteloon S12 etusivulle

alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sisältö