Tiennäyttäjä-lehti takaisin sisältöluetteloon Mistä kevyen liikenteen turvallisuus riippuu? S12 etusivulle Taajamien ulkopuolisten kevyen liikenteen onnettomuuksien on todettu olevan Suomessa yleisempiä kuin Ruotsissa. Syytä tähän ei yrityksistä huolimatta ole löydetty. Mahdollisia selityksiä ovat mm. erot päätieverkon sijoittumisessa asutuksen ja muun maankäytön suhteen tai erot maaseudun kevyen liikenteen määrissä. Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu kevyen liikenteen väylien ja tievalaistuksen olevan yhteydessä suuriin kevyen liikenteen onnettomuuksien määriin maaseudun pääteillä. Havaintojen taustalla epäiltiin olevan mm. maankäytöstä johtuvia eroja vertailuryhmien välillä. Kevyen liikenteen väylän rakentaminen saattaa lisätä kevyen liikenteen määrää, määrän arviointi on kuitenkin vaikeaa. Kevyen liikenteen määrien ja suoritetietojen puute vaikeuttaa kevyen liikenteen turvallisuuden selvittämistä. Viimeisimmässä tutkimuksessa maankäytöstä johtuvia eroja kevyen liikenteen määrissä pyrittiin vähentämään muodostamalla tieosuuksista vertailupareja. Vertailupareista toisessa oli toteutettu kevyen liikenteen järjestelyjä ja toisessa kevyen liikenteen väylää ei ollut. Tien varren maankäyttötietojen ja liikenneolosuhteiden osalta vertailuparit olivat samankaltaisia. Tutkimuksessa otettiin huomioon päätien sijainti tilastollisessa taajamassa sekä tilastollisen taajaman muoto taajamaluokituksen avulla. Kuva 1 Taajamaluokitukset Erilaisen maankäytön ja kevyen liikenteen järjestelyiden vaikutusta onnettomuusmääriin arvioitiin myös määrittämällä tien varren maankäyttötietojen ja kevyen liikenteen palvelutason perusteella kunkin alueen synnyttämä laskennallinen kevyen liikenteen määrä. Näitä laskennallisia kevyen liikenteen määriä käytettiin suoritetietoa korvaavana riskistönä. Tarkastelu oli kokeellinen ja sitä käytettiin erilaisten menetelmien antamien tulosten vertailuun. Poliisin täyttämistä onnettomuuslomakkeista pyrittiin löytämään yksityiskohtaisempia ehdotuksia maaseudun kevyen liikenteen turvallisuuden parantamiseksi sekä tarkistamaan onko toteutetuissa kevyen liikenteen järjestelyissä mahdollisesti puutteita. Lomaketarkastelu kohdistettiin paikkoihin, joissa onnettomuuksia oli tapahtunut eniten. Tällaisia olivat 80 km/h nopeusrajoitusalueen valaistut tieosuudet ja 100 km/h nopeusrajoitusalueen ilman valaistusta ja kevyen liikenteen järjestelyitä olevat tieosuudet. Tuloksia Eniten kevyen liikenteen onnettomuuksia oli tapahtunut suurta taajamaa lähestyvillä pääteillä taajamien reunaalueella. Varsinkin jalankulkuonnettomuuksien määrä oli suuri muihin taajamaluokkiin verrattuna. Myös ajoneuvosuorite oli suurempi kuin muissa taajamaluokissa. Parivertailun tulosten perusteella kevyen liikenteen väylin varustettujen tieosuuksien ja ilman kevyen liikenteen väylää olevien tieosuuksien onnettomuustiheyksissä (hvjo/tiekm) ei ole eroja, joten kevyen liikenteen väylillä ei ole yhteyttä suuriin onnettomuusmääriin ja -tiheyksiin. Kevyen liikenteen turvallisuuden voi jopa olettaa olevan kevyen liikenteen väylin varustetuilla tieosuuksilla parempi kuin ilman väyliä olevilla tieosuuksilla olettaen, että ensin mainituilla tieosuuksilla on enemmän kevyttä liikennettä. Eri menetelmin koko tutkimusaineistosta lasketut onnettomuusriskit (hvjo/milj.matkaa) poikkesivat toisistaan selkeästi. Onnettomuustiheyksien perusteella kevyen liikenteen järjestelyin varustetut tieosuudet näyttivät vaarallisemmilta kuin ilman järjestelyjä olevat tieosuudet. Maankäytön ja kevyen liikenteen palvelutason perusteella laskettuihin kevyen liikenteen matkalukuihin suhteutetut teoreettiset riskiluvut puolestaan esittävät kevyen liikenteen väylin varustettujen tieosuuksien olevan turvallisempia. Taajamaluokittaisessa tarkastelussa nauhamaiset taajamat näyttäisivät olevan matkalukuihin suhteutettujen riskilukujen perusteella kevyen liikenteen kannalta muita taajamaluokkia turvattomampia. Kuva Ari Liimatainen Toimenpiteitä Onnettomuuslomaketarkastelun perusteella kevyen liikenteen turvallisuutta olisi mahdollista parantaa liittymäjärjestelyjä ja bussipysäkkijärjestelyjä kehittämällä. Nopeusrajoitusten alentamista tulisi harkita päätiellä kevyen liikenteen väylien alkamis- ja päättymiskohdissa sekä risteysalueilla, joissa päätieltä kääntyvä autoilija ylittää päätien suuntaisen kevyen liikenteen väylän. Risteyksissä autoilijoiden ja pyöräilijöiden nopeutta tulisi hidastaa myös rakenteellisin keinoin. Jatkossa maaseudun pääteillä kannattaa panostaa kevyen liikenteen turvallisuuteen etenkin suurehkojen taajamien reuna-alueilla. Nyt näiden taajamien lähestymisteillä kevyen liikenteen väylät ehkä päättyvät liian aikaisin. Tien valaistus ja keskustaajaman läheisyys houkuttelevat kevyttä liikennettä tielle, joka ei ole kuitenkaan riittävän turvallinen. Ajoympäristö voi autoilijan mielestä olla sellainen, että hän mieltää kevyen liikenteen erotetuksi moottoriajoneuvoliikenteestä vaikka todellisuudessa näin ei aina ole. Tarkemmat analyysit kevyen liikenteen turvallisuudesta vaativat myös nykyistä parempia kevyen liikenteen määrätietoja.

Kirjoittaja: Tieinsinööri Ari Liimatainen Tiehallinto Puh. 0204 22 2334, [email protected] Julkaisut: S12 Pääteiden parantamisratkaisut: Tapio, Juha; Martamo, Reijo: Maaseudun tilastolliset taajamat ja kevyt liikenne - Turvallisuusanalyysi, Tiehallinnon selvityksiä 53/2001 Peltola, Harri; Katajisto Petteri; Kulmala Risto; Leden Lars; Malmivuo Mikko; Martamo Reijo; Seppelin Carina: Kevyen liikenteen turvallisuus maaseudun kaksikaistaisilla pääteillä, Tielaitoksen selvityksiä 43/1999

takaisin alkuun takaisin sisältöluetteloon S12 etusivulle

alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sisältö