Tie- ja liikennelehti 3/2002  S12 etusivulle  Paikallinen liikenne maaseudun pääteillä Ari Liimatainen Tiehallinto Lähtökohdat pääteillä Kokemuksia toteutuksista Hallinnolliset ratkaisut Yleisiä vai yksityisiä teitä? Uusia ratkaisumalleja Tekniset ratkaisut Päätieverkko yhdistää maakunta- ja aluekeskuksia sekä kaupunkiseutuja toisiinsa. Maaseudulla päätieverkko välittääkin pääasiassa näiden välillä kulkevaa pitkämatkaista liikennettä. Tienvarren maankäytön vuoksi maaseudun pääteillä on kuitenkin myös paikallista liikennettä. Tämä liikenne on luonteeltaan yleensä lyhytmatkaista, josta osa on maatalousliikennettä ja osa kevyttä liikennettä. Tämä aiheuttaa päätien liikennevirtaan häiriöitä ja liikenneturvallisuusongelmia. Myös tienvarren asukkailla on vaikeuksia ylittää tai liittyä päätiehen turvallisesti. LÄHTÖKOHDAT PÄÄTEILLÄ Pääteillä pyritään sujuvaan, häiriöttömään ja turvalliseen liikennevirtaan. Monilla päätieverkon kaksikaistaisista teistä liikennemäärät ovat kasvaneet niin suuriksi, että olemassa olevat ratkaisut eivät enää riitä. Liikenteen sujuvuus ja turvallisuus eivät täytä nykypäivän vaatimustasoa. Maaseudun pääteitä parannettaessa joudutaan usein karsimaan yksityistieliittymiä ja pohtimaan ratkaisuja kevyen liikenteen liikkumismahdollisuuksien ja turvallisuuden parantamiseksi. Ratkaisuna päädytään eräissä tilanteissa paikallisen liikenteen ja pitkämatkaisen päätien liikenteen erotteluun. Pääteiden parantamiseksi pyritään löytämään myös palvelutasoa parantavia ratkaisuja, rakennetaan mm. ohituskaistoja. Lisäksi on kehitetty erilaisia uusia tietyyppejä kuten keskikaiteellisia poikkileikkauksia. Myös näissä hankkeissa joudutaan pohtimaan ja kehittämään ratkaisuja hitaan ja kevyen liikenteen erottelemiseksi muusta päätien liikenteestä. Parempien kevyen liikenteen yhteyksien saamiseksi yksityistiejärjestelyt ja niiden hyödyntäminen on myös nostettu esiin yhtenä keinona. Liikenneturvallisuuden vuoksi etenkin päätieverkon varrella olevien pienten kylien ja nauha-asutuksen kohdalla tulisi sekä kevyellä liikenteellä että muulla paikallisella liikenteellä olla mahdollisuus käyttää päätien sijasta esimerkiksi rinnakkaisväylää. Rinnakkaisväylien tai eritasojärjestelyjen toteuttaminen pelkästään kevyen liikenteen tai paikallisen moottoriajoneuvoliikenteen määrän perusteella ei yleensä ole kannattavaa. Kannattavaksi järjestelyt voivat tulla silloin, kun järjestelyt ovat molemmille yhteisiä ja käyttäjämäärät näin riittävän suuria. Järjestelyillä voidaan eräissä tapauksissa jopa pystyä lykkäämään itse päätien huomattavaa parantamista. takaisin alkuun KOKEMUKSIA TOTEUTUKSISTA Kokemuksia paikalliselle moottoriajoneuvoliikenteelle ja kevyelle liikenteelle toteutetuista rinnakkaistiejärjestelyistä selvitettiin 90-luvun lopulla tehdyssä selvityksessä. Suomessa tällaisia rinnakkaisväyliä on toteutettu useita. Osa rinnakkaistiejärjestelyistä on ollut melko laajoja, jolloin niiden merkitys paikalliselle ja päätien liikenteelle on ollut merkittävä. Näiden kohteiden lisäksi jokaisessa tiepiirissä on rakennettu useita kevyen liikenteen väyliä, joilla on sallittu myös tonteille ajo. Tonteille ajo kevyen liikenteen väylää pitkin on kuitenkin sallittu yleensä vain lyhyellä matkaa ja ratkaisut on tarkoitettu vain muutamalle kiinteistölle. Huomattavien rinnakkaistiejärjestelyjen toteutuksen lähtökohtana on yleensä ollut ongelmat joko päätien laatutasossa, suuri liittymätiheys tai kevyen liikenteen yhteyspuutteet. Kohteet, joissa ongelmana on ollut päätien laatutaso, päätien parantamistoimenpiteenä on yleensä ollut tien suuntauksen parantaminen, ohituskaistojen rakentaminen sekä näiden yhteydessä tehtävät yleisten ja yksityisten teiden liittymäjärjestelyt. Päätie on parannettu joko käyttämällä hyväksi nykyistä tielinjaa tai rakentamalla tie kokonaan tai osittain uuteen paikkaan. Uuteen tielinjaukseen on usein päädytty nykyisen tien huonon geometrian tai tiheän tienvarsiasutuksen ja liittymäjärjestelyjen vaikean toteutettavuuden vuoksi. Eräissä kohteissa päätien suurimmaksi sujuvuus- ja turvallisuusongelmaksi on tiiviin tienvarren maankäytön myötä muodostunut suuri liittymätiheys. Päätie voi ominaisuuksiltaan olla korkeatasoinen tai riittävä välittämään vallitsevat liikennemäärät, mutta päätien risteäminen, päätielle liittyminen tai erkaneminen päätieltä aiheuttaa turvallisuusriskin. Tällöin päätien sujuvuutta ja turvallisuutta on parannettu poistamalla ja yhdistämällä liittymiä. Parhaimmassa tapauksessa itse päätiellä ei tarvitse tehdä lainkaan toimenpiteitä tai toimenpiteet ovat vähäisiä. Erityisesti taajamien läheisyydessä ongelmiksi nousevat kevyen liikenteen turvattomuus päätiellä. Tämä todettiin myös maaseudun tilastollisissa taajamissa tehdyssä tutkimuksessa jonka mukaan eniten kevyen liikenteen onnettomuuksia tapahtuu suurta taajamaa lähestyvillä pääteillä taajamien reuna-alueella. Kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseksi on rakennettu erillisiä kevyen liikenteen väyliä joko ainoastaan kevyelle liikenteelle tai rajoitetusti myös tonttiliikenteen käyttöön, jolloin samassa yhteydessä voidaan vähentää suoraan päätiehen liittyvien tonttiliittymien määrää. takaisin alkuun HALLINNOLLISET RATKAISUT Paikallisen liikenteen erottelemiseksi maaseudun pääteiden pitkämatkaisesta liikenteestä on etsitty vaihtoehtoisia ratkaisumalleja sekä hallinnollisiin että teknisiin ongelmiin. Uusissa ratkaisumalleissa pyritään rajallisten resurssien vuoksi yhdistämään eri tienpitäjien resursseja. Hallinnollisten toimenpiteiden kehittämiseen on nykyisen lainsäädännön puitteissa melko vähän mahdollisuuksia. Uudet ratkaisumallit edellyttäisivät mahdollisesti lainsäädännön tarkistamista tai ainakin yksityistielain antamien mahdollisuuksien selvittämistä. Jatkossa tulisikin käynnistää keskustelu vaihtoehtoisten hallinnollisten toimenpiteiden hyväksyttävyydestä ja lainsäädännön kehittämisen mahdollisuuksista. Pyrittäessä käyttämään hyväksi eri tienpitäjien hoidossa olevia teitä ja tarvittaessa täydentämällä verkkoa rakentamalla uusia yhteyksiä voi ratkaisujen seurauksena olla järkevää yhdistää tiekuntia tai liittää tiekuntiin uusia tieosuuksia. Osa tieosakkaista voi hyötyä järjestelystä mm. pienentyneinä tiemaksuina, mutta ratkaisuista voi aiheutua myös haittaa. Keskeinen ongelma onkin siinä, kuinka paljon järjestelyillä on kohtuullista aiheuttaa haittaa kiinteistöille - lisätä tierasitusta tai aiheuttaa kierto- ym. haittoja. Lainsäädäntö ei tarjoa keinoja, joilla tiekunnille voitaisiin korvata tällaisen järjestelyn toimivuuden edellyttämät, "normaalia" korkeammat kunnossapitokustannukset. takaisin alkuun YLEISIÄ VAI YKSITYISIÄ TEITÄ? Hallinnollisesti ratkaisussa tarvittavat tiejärjestelyt voidaan toteuttaa yksityisinä teinä, yleisinä teinä tai osittain yksityisinä ja osittain yleisinä teinä. Kaikissa tapauksissa Tiehallinto yleensä rakentaa uudet väylät, mutta vastuu niiden hoidosta ja ylläpidosta on joko tiekunnilla tai valtiolla. Ratkaisut toteutetaan yksityisinä teinä, kun rinnakkaisväylien liikenne on lähes kokonaan paikallista liikennettä ja liikenteen määrä on pieni. Yleisinä teinä toteutettavat ratkaisut ovat yleensä yhtenäisiä kokonaisuuksia, joilla on tarkoitus pitää paikallinen ja hidas liikenne pois päätieltä. Usein ne ovat päätiehen kuuluvia kevyen liikenteen väyliä, jotka toimivat osittain myös yksityistiejärjestelyinä. Ratkaisujen toteuttaminen yleisinä teinä on kuitenkin yleensä yksityistieratkaisuja kalliimpaa, sillä niitä koskevat laatu- ym. odotukset ovat selvästi vastaavia yksityistiejärjestelyjä korkeammat. Osittain yksityisinä teinä ja osittain yleisinä teinä toteutettavia järjestelyitä käytetään lähinnä silloin, kun ennestään on olemassa päätien suuntaisia, yksityisistä ja yleisistä teistä muodostuvia rinnakkaisyhteyksiä, ja kokonaisjärjestely muodostetaan näitä yhdistelemällä. Yhdistävät osat voivat olla kevyen liikenteen väyliä tai kaikille liikennemuodoille tarkoitettuja väyliä. takaisin alkuun UUSIA RATKAISUMALLEJA Hallinnollisten ongelmien ratkaisumalleina on mietitty "uuden tieluokan" ja tiekuntien keskinäisen korvauskäytännön kehittämistä sekä rasitteiden käyttömahdollisuuksien laajentamista. Kaikki edellä mainitut keinot edellyttävät muutoksia lainsäädäntöön. "Uuden tieluokan" olisi luontevinta olla yksityinen tie, jolle taataan kunnossapidon valtionavustus. Se sopisi käytettäväksi mm. silloin, kun yhtenäistä rinnakkaistietä hallinnoimaan muodostetaan erillinen tiekunta, ja järjestely aiheutuu pääosin yleisen tien kehittämisestä. Tiekuntien keskinäisen korvauskäytännön kehittäminen niin, että tiekunta voisi maksaa toiselle tiekunnalle "käyttömaksua yhteisen tieosuuden käytöstä", helpottaisi yksityisistä teistä koostuvan rinnakkaisjärjestelyn toteuttamista. Kiinteistöjen ei tarvitsisi kuulua moneen tiekuntaan eikä tiekuntien hallintoon/hallintaan tulisi erilaisten tiekuntien yhdistämisestä aiheutuvia ongelmia. Rasitteiden nykyistä laajempi käyttö voisi eräissä tapauksissa vähentää tarvetta tulla päätielle omille tiluksille kuljettaessa. Nykyisin rasitteiden perustaminen ei ole mahdollista, jos vaihtoehtoinen yhteys, esimerkiksi päätien kautta, on olemassa. Paikallista, maa- ja metsätalouden aiheuttamaa liikkumistarvetta päätiellä, ja jossain määrin myös rinnakkaisteiden tarvetta, voidaan vähentää myös tilusjärjestelyiden ja uusjaon avulla. Vähäiset tilusvaihdot voidaan hoitaa tietoimituksessa tielain mukaisena tilusjärjestelynä. Kun tilat ovat pirstoutuneet laajalle alueelle, paras lopputulos saavutetaan koko aluetta koskevalla uusjaolla. Uusjako voi kuitenkin kestää hankkeen laajuudesta riippuen jopa 10 vuotta. takaisin alkuun TEKNISET RATKAISUT Teknisten ratkaisujen osalta suurimpana ongelmana on liittyminen vilkkaaseen päätiehen ja erityisesti maatalousalueilla sekä tilastollisten taajamien kohdalla vilkkaan päätien risteäminen. Liittymien vähentäminen tavoitteiden mukaiseen liittymätiheyteen lisää jäljelle jäävien liittymien liikennettä, jolloin niiden toiminnalliset vaatimukset kasvavat. Liikenneturvallisuutta vaarantavat liittymät tulisi saada poistettua tai parannettua. Poistettavat liittymät sijaitsevat usein ohituskaistaosuuksilla, näkemältään huonossa paikassa tai ohitukseen sopivilla tieosuuksilla. Näiden liittymien poistaminen ja kokoaminen rinnakkaistiejärjestelyn avulla uuteen paikkaan ei ole myöskään ongelmatonta. Esimerkiksi ohituskaistan päättymisen jälkeen vasemmalle oleva liittymä on huomattava turvallisuusriski. Kyseisellä kohtaa ajoneuvojen nopeudet ovat usein korkeimmillaan ja viime hetken ohitukset voivat venyä pitkiksi. Ohituskaistojen kohdilla ja muillakin liittymistä vapaana pidettävillä tiejaksoilla järjestelyt toteutetaan kaikkia liikennemuotoja palvelevina ratkaisuina. Paikallinen liikenne ohjataan tällöin käyttämään rinnakkaisväylää. Rinnakkaisväylä tulisi saada lähelle päätietä, jotta se palvelisi hyvin kaikkia liikennemuotoja. Rinnakkaisväylät voivat aiheuttaa myös haittaa asutukselle, mm. lähellä päätietä oleva rinnakkaisväylä voi rikkoa pihapiirejä. Päätietä risteävän liikenteen järjestäminen on usein ongelmallista. Esimerkiksi nauhamaisen asutuksen kohdalla, jossa tilat ja pellot sijaitsevat päätien molemmilla puolilla, on risteävän liikenteen keskittäminen vaikeaa. Ajoneuvoliikenteen osalta risteämisjärjestelyt saadaan yleensä toimimaan, mutta kevyen liikenteen ohjaaminen esimerkiksi asutuksen ja koulun välillä käyttämään heille toteutettuja risteämisjärjestelyjä voi olla vaikeaa. Eritasojärjestelyjä voidaan toteuttaa joko pelkästään kevyttä liikennettä varten, tai useaa käyttötarkoitusta palvelevana (autoliikenne, maatalousliikenne, moottorikelkkailu). Suurimpana ongelmana eritasojärjestelyjen toteuttamisessa on niiden kalleus. Eritasolla voidaan poistaa yleensä vain osa risteämisongelmasta, koska alikulun vaikutusalue päätien suunnassa on lyhyt. Takaisin muut julkaisut ja artikkelit-sivulle takaisin alkuun S12 etusivulle

alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sisältö