UUSIEN TIETYYPPIEN KEHITTÄMINEN JA TESTAUS Pääteiden vaiheittainen parantaminen - Toteutusmallien vertailu uusilla tietyypeillä takaisin S12 etusivulle Yleistä Tuloksia Vaihtoehtojen kannattavuus Pienet turvallisuustoimenpiteet Lopuksi Lisätietoja seuraavista julkaisuista Pääteiden vaiheittainen parantaminen - Toteutusmallien vertailu uusilla tietyypeillä, Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 34/2002, TIEH 4000345 Yleistä Selvityksen tavoitteena oli laatia kaksikaistaisille tiejaksoille soveltuvia vaiheittain parantamisen toteutusmalleja ja vertailla niiden kustannustehokkuutta eli toteutusmallien synnyttämiä hyötyjä toimenpiteiden investointikustannuksiin nähden. Arviointi tehtiin erilaisten tienpidon tavoitteiden, kuten liikenteen turvallisuuden, sujuvuuden, elinkeinoelämän, kuljetustalouden ja liikennetalouden, kannalta 40 vuoden tarkastelujakson ajalta. Vertailuja tehtiin kolmella teknisiltä ja liikenteellisiltä ominaisuuksiltaan erilaisella päätiejaksolla. Vertailussa olivat mukana seuraavat tavoitetilan tietyypit: tavanomainen kaksikaistainen tie, tavanomainen kaksikaistainen tie varustettuna ohituskaistaosuuksilla, leveäkaistatie, leveäpiennartie, ohituskaistatie keskikaiteella tai ilman, kapea nelikaistainen tie ja tavanomainen moottoritie. Toteutusmallit koostuivat 1-2 toteutusvaiheessa tapahtuvasta nykyisen tien parantamisesta tai uuden tien rakentamisesta. Lisäksi arvioitiin yksittäisten pienten turvallisuutta parantavien toimenpiteiden kannattavuutta. Keskeinen toteutusmallin kustannustehokkuuteen vaikuttava tekijä on nykyisen tien ominaisuudet (tien leveys ja geometria sekä liikennemäärä ja nykyinen turvallisuustaso), jotka vaikuttavat suoraan tien parantamisen kustannuksiin ja saavutettavien hyötyjen määrään. Vertailujen perusteella voidaan arvioida, että Suomen päätieverkon pitkiä kaksikaistaisia osuuksia kannattaa kehittää pitkällä aikavälillä osittain kaksikaistaisina teinä ja osittain uusia tietyyppejä hyödyntäen. Uusista tietyypeistä erityisesti keskikaiteella varustetut ohituskaistatiet, tavanomainen kaksikaistainen tie, jolla on keskikaiteellisia ohitusosuuksia, ja leveät kaksikaistaiset tiet osoittautuivat kustannustehokkaiksi ratkaisuiksi yksiajorataisille tiejaksoille, joskin niiden kustannustehokkuudet poikkesivatkin eri tienpidon tavoitteiden suhteen johtuen lähtötilanteena olevan nykyisen tien ominaisuuksista. takaisin alkuun Tuloksia Selvityksen mukaan Keskikaiteella varustetut ohituskaistatiet ja keskikaiteella varustetut ohituskaistaosuudet soveltuvat nykytilassa kapeiden, huonon geometrian omaavien vilkasliikenteisten teiden parantamiseen, koska keskikaiteelliset tietyypit estävät tehokkaasti kapeille ja vilkkaille teille tyypillisiä kohtaamisonnettomuuksia. Vaikka investointikustannukset ovat suuret, hyödyt turvallisuuden ja sujuvuuden parantuessa ovat merkittävät. Keskikaiteellisten yksittäisten ohituskaistojen sijoittelutavalla (peräkkäin tai kohdakkain) ei todettu olevan suuria kustannustehokkuuteen vaikuttavia eroja. Leveillä (12,5-13,5m) kaksikaistaisilla teillä on sujuvuuden parantamisessa hyvä kustannustehokkuus parannettaessa jo nykyisin suhteellisen leveitä (leveys yli 10 m), geometrialtaan hyviä ja turvallisuudeltaan vähintään tyydyttäviä teitä. Tavanomaisen moottoritien ohella myös kapeaa nelikaistaista tietä voidaan hyödyntää parannettaessa vilkasliikenteisiä teitä 2-ajorataisiksi. Kapea nelikaistainen tie on rakennuskustannuksiltaan moottoritietä edullisempi, mutta turvallisuustaso on kuitenkin lähes yhtä hyvä. Erityisesti uudella tielinjalla tai maastossa, jossa tarvitaan kallioleikkauksia, pojanvahvistusta tai pohjavden suojausta keskikaiteellinen nelikaistatie on moottoritietä edullisempi. takaisin alkuun Vaihtoehtojen kannattavuus Yleensä tien parantaminen korkealuokkaiseksi on kustannustehokkainta toteuttaa ilman välivaiheita, jolloin tavoitetilan hyödyt voidaan saavuttaa mahdollisimman pian ja parantamisen kokonaiskustannukset jäävät tällöin pienemmiksi. Vaiheittain rakentamiseen päädytään usein kuitenkin rahoitussyistä. Jotta vaiheittain toteuttaminen olisi taloudellisesti perusteltua, tulee ensimmäisen ja toisen rakennusvaiheen välisen ajan olla riittävän pitkä (vähintään 10 vuotta) sekä välivaiheen tietyypin kustannustehokas ja rakennusteknisesti hyödynnettävissä edettäessä tavoitetilaan. Vaihtoehtona alemman laatutason kautta vaiheittain rakentamiselle on tiejakson parantaminen kerralla lyhyemmältä osuudelta lopulliseen laatutasoon, ja loppuosan täydentäminen myöhemmin, joka voi olla kustannustehokkaampi toteutustapa. Myös vanhan tien parantamisen kustannustehokkuus on usein parempi kuin kokonaan uuden tien rakentamisen kustannustehokkuus. Tähän vaikuttaa kuitenkin merkittävästi nykyisen tien ominaisuudet. Pienet turvallisuustoimenpiteet Kustannustehokkaimpia pieniä turvallisuustoimenpiteitä ovat kevyen liikenteen turvallisuutta parantavat toimenpiteet, liittymien parantamista koskevat toimenpiteet, reunaympäristöä pehmentävät toimenpiteet sekä yksittäisissä kohdissa tievalaistuksen rakentaminen. Mikäli nykyinen tie korvataan uudella tiellä, rinnakkaistielle jäävät toimenpiteet eivät muodostu kannattaviksi, jos vaikutusaika päätiellä jää lyhyeksi (<5 vuotta). Lopuksi Kustannustehokkuus ei ole yksistään riittävä mittari toteutusmallin valinnalle. Kustannustehokkuus voi olla hyvä, vaikka sen absoluuttiset hyödyt jäävät vähäisiksi. Kustannustehokkuus on käyttökelpoinen mittari silloin, kun vaihtoehdoista on valittu muiden tienpidon tavoitteiden suhteen parhaimmat ratkaisut. takaisin alkuun takaisin "uusien tietyyppien kehittäminen ja testaus" -alkusivulle S12 etusivulle

alkuun | Tiehallinnon etusivu | palaute | yhteys | haku | sisältö